Aika on vierähtänyt arkisissa askareissa ja elämästä nauttien. Olen tyystin unohtanut koko tupakoinnin lopettamisen, sillä sauhuttelu tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

Nikotiinilaastarit sen kun pienenevät. Nykyinen, kaikkis miedoin malli, on jo niin onnettoman pieni, etten tiedä onko sillä oikeasti mitään merkitystä - vai onko kyseessä pelkkä uskonvahvistamis kikka.. Tupakkaa ei ole tehnyt mieli, mutta ei se vielä pahalta haise.. joten taidan vielä jatkaa laastareiden kanssa - varulta.

Unenlahjat ovat palautuneet ja elämä on palnnut muutoinkin ns. normaaliksi, alun pikku elämänmyllerryksen jälkeen. Lenkillä olen käynyt ja omissa treeneissä, ilma kulkee ja olo on hyvä. Painoa on vähän tullut, vaikka en ole tietoisesti itseäni herkuilla palkinnut. Otan asian kuitenkin iisisti, sillä vielä on hyvin aikaa tiputtaa painoa ennen kesää.

Täytynee miettiä millä keinolla palkitsen itseäni savuttomuudesta kun kuukausi tulee täyteen... Ehkä uudet hiukset?

Hapekasta alkuviikkoa toivotellen!

Eilinen päivä meni kotitöitä tehden ja illalla kävin kunnon kävelylenkillä, pitkästä aikaa. En muista milloin olisin lenkkeillyt viimeksi, ihan yksikseni ja lenkkeilyn ilosta.

Aamulla laitoin taas nikotiinilaastarin olkavarteen ja aloitin päivän työt. Välillä tupakka on käynyt mielessä, mutta ei kuitenkaan ole tullut pakottavaa tarvetta polttaa. Ehkä tästä eteenpäin tarvitaan vain päättäväisyyttä!

Viime viikolla näin unta, että poltin ja tulin itselleni kamalan vihaiseksi - repsahdukseni takia! Uni tuntui niin todelliselta, että aamulla piti haistella hengitystä - En onneksi ollut unissani käynyt savuttelemassa..

Tänään pyörähti viikko täyteen - mahtavaa!

Eilen olin liikuntaharrastukseni parissa ja olipa ihanaa huomata kuinka paljon helpompi on hengittää. Alkuviikosta, muutaman päivän savuttomuuden jälkeen, tuli liikunnan jälkeen vain kamalan huono olo. Harrastuskaveritkin huomasivat uuden ja pirteämmän ulkomuotoni, sain pelkästään positiivista palautetta.

- Tuntuu aika mukavalta, mutta silti liimaan aamulla heti aamukahvin jälkeen nikotiinilaastarin käsivarteen, sillä en uskalla alkaa tämän asia kanssa vielä kikkailemaan.

Olo alkaa tuntua hyvältä. Ainoastaan väsymys vähän vaivaa, aamuisin. Ensimmäiset yöt menivät pyöriessä, kun en oikein tahtonut saada unenpäästä kiinni - joten tämänhetkisen väsymyksen taustalla saattaa olla ihan univajekkin.

Aamulla kävin kävelyllä jokirannassa ja voi kuinka ihanalta tuntui kun ilma kulkee, en olisi uskonut että nautin tällaisesta asiasta! Paatunut tervakeuhko ei ole osannut kaivata sellaista mitä ei ole koskaan kokenutkaan...

Suhteellisen helpolla olen päässyt tänne saakka, saas nähdä jatkuuko homma yhtä helppona..

Tänään on savuttoman elämän kolmas päivä. Olo tuntuu ihan hyvältä, ei mitenkään erilaiselta, ei hyvältä eikä pahalta. Aamulla liimasin heti herättyäni nikotiinilaastarin tiukasti käsivarteen, jo ennen aamukahvia.    - niin voimakastahtoisia täällä ei olla, että kärsisi alkaa nikkisten kanssa kikkailemaan.

Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että sauhuttelu olisi ohi minun elämässäni. - Vaikka se lopettaminen sitten ottaisi kuinka lujille, niin aion nyt pitää pääni tämän asian suhteen.

Aamulla meikatessa havahduin siihen, että iho näyttää paljon kirkkaammalta ja naamataulu jotenkin nuoremmalta. Liekö totta vai harhaa, jotain hyvää silti.

Tietoa ja tukea mm.

http://www.glaxosmithkline.fi/terveytesi/tupakoinninlopettaminen/index.html