Aika on vierähtänyt arkisissa askareissa ja elämästä nauttien. Olen tyystin unohtanut koko tupakoinnin lopettamisen, sillä sauhuttelu tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

Nikotiinilaastarit sen kun pienenevät. Nykyinen, kaikkis miedoin malli, on jo niin onnettoman pieni, etten tiedä onko sillä oikeasti mitään merkitystä - vai onko kyseessä pelkkä uskonvahvistamis kikka.. Tupakkaa ei ole tehnyt mieli, mutta ei se vielä pahalta haise.. joten taidan vielä jatkaa laastareiden kanssa - varulta.

Unenlahjat ovat palautuneet ja elämä on palnnut muutoinkin ns. normaaliksi, alun pikku elämänmyllerryksen jälkeen. Lenkillä olen käynyt ja omissa treeneissä, ilma kulkee ja olo on hyvä. Painoa on vähän tullut, vaikka en ole tietoisesti itseäni herkuilla palkinnut. Otan asian kuitenkin iisisti, sillä vielä on hyvin aikaa tiputtaa painoa ennen kesää.

Täytynee miettiä millä keinolla palkitsen itseäni savuttomuudesta kun kuukausi tulee täyteen... Ehkä uudet hiukset?

Hapekasta alkuviikkoa toivotellen!